Osasimme toki odottaa jotain kaunista, vanhaa, arvokasta ja mukavaa mutta itse paikan päälle pääsy oli  vielä sittenkin myönteinen yllätys. Persoonallinen pieni kahvilatila jossa hallitsevassa osassa valkeaksi kalkittu vanha leivinuuni. Itse tila on joskus 1750 paikkeilla toiminut hevostallina. Lisäksi kahvilatoiminnan kannalta suureksi avuksi aukeaa sisäpihalle viihtyisä ja myös paikkaluvultaan runsaampi kahvilapatio tahi kuinka sitä tohtisi nimittää. Niin tai näin mutta sinne jäin, olin ja istuin, viihdyin. Eikä tietty vähiten hyvien antimien ja mukavanoloisen henkilökunnan ja muiden kanssa-asiakkaitten touhuja seuraellen. Kuvissakin hyvin näkyvissä oleva suolainen herkku lautasella on siis nimeltään jotain tänne päin kuin että Tillisillijuustokakku. Se se vasta olikin hyvää ja tässä se onkin jolle kulla ja ajoittain useallekin oiva aamun huikopala jos on illalla mennyt myöhään, aivan ehdoton apu. Paikan nimi tosin yhä askarruttaa yhä mieltä mutta otetaanpa siitäkin selvää. Paikka kaiketi tunnetaan myös nimellä Liisantalo.